Askel baariin vai velvollisuuksien maailmaan?
Juuri ensimmäiset ajatukset jotka tulevat mieleen täysikäisyydestä ovat baariin pääseminen, autokortin saaminen ja päihteiden luvallinen käyttö. Joillekkin saattaa jopa pyörähtää mieleen vapaus äänestää vaaleissa.
Myös vapaa-ajan vietto on rehellisesti helpompaa täysikäisille. Kaikkien tilojen vuokraaminen vaatii täysikäisyyttä ja monissa paikoissa ajanviettäminen vaatii täysikäisyyttä. Jopa nuorten keskuudessa suosittu kahvila Coffee House on launtaisin kello kuuden jälkeen k-18. Myös jotkut ABC-asemat sulkevat ovensa alaikäisiltä kello yhdeksän jälkeen illalla. Ja sitten nuorisolle valitetaan kun he hengailevat kaupungilla vailla suuntaa ja tarkoitusta. Nytkö meillä sitten on suunta, baari? Entä tarkoitus?
Usein täysikäisyys mielletään vain ja ainoastaan positiivisena asiana. Haittapuolia ei joko koeta merkittäviksi tai muuten vain sokaistutaan niille kaikkien vapauksien edessä. Vapauksista puhuttaessa, ovatko ne aina positiivinen asia? Kukaan ei enää huolehdi sinusta tai kerro sinulle milloin tulla kotiin ja mitä tehdä milloinkin. Olet nyt vapaa itse päättämään. Riippuu varmasti kovasti luonteesta onko itsenäisyyden omaaminen helppoa vai vaikeaa, mukavaa vai inhottavaa.
Toki se kultainen ikä tuo mukanaan myös velvollisuuden. Velvollisuuden maksaa veroja, huolehtia itsestään, huolehtia tulavaisuudestaan... Lisäksi kultaisten lapsuuvuosien voidaan virallisesti sanoa olevan ohi. Muistoihin voi aina palata, eikä lapsenmielisyyttä ole syytä haudata. Mutta toisaalta, en varmasti ole ainoa joka kokee täysikäisyyteen astumisen myös jollain tavalla haikeana. Paluuta ei ole, vaikka joskus niin haluaisikin. On kuitenkin syytä iloita seuraavasta askeleesta. Iloisia asioita on varmasti enemmän kuin haikeita. Ainakin minä, ja minun ystäväpiirini aiomme ottaa avosylin vastaan täysikäisyyden tuomat riemut ja vastuudet, eritoten ne riemut.
